Aloitan tämän postauksen tunnustamalla, että edelliset virkkaustyöni olen tehnyt 25-30 vuotta sitten, joten tämä homma ei ole ihan selkäytimessä. Silloinkin olen virkannut yhden ainoan pitsiliinan koulun käsityötunnilla. Muistaakseni tuotoksen tunnisti kyllä pitsiliinaksi, mutta kenenkään pöydälle se ei lopulta päätynyt - pitäisikö siitä päätellä jotain? Missäköhän liina mahtaa nyt luurata? Koristaa kenties kaatopaikan jätekasaa.
Tässä valossa ihmettelen itsekin, miksi halusin nimenomaan virkkaamalla tehdä mummonmökkiin jotain. Ehkäpä halusin haastaa itseni.
Emilian kotona havumetsällä blogissa oli keittiön pöydällä kaunis virkattu kori. Tämän innoittamana kaivoin koukun ja langan esiin. Tarkoitus siis oli tehdä hedelmäkori tai jotain vastaavaa. No - ei mennyt ihan kuin Strömsössä - lopputuoksesta tuli pitsinen lierihattu! Hattu löysi paikkansa tuvan laverin reunalta. Sikäli olen kyllä aika tyytyväinen, että tuotos oli käyttökelpoinen, vaikkei alkuperäisen suunnitelman mukainen, eikä sitä tarvinnut purkaa.
Lisäksi virkkasin pienen pitsiliinan. Eipä tälläkään virkkauksen maailmanmestaruutta voiteta, mutta se saa luvan kelvata kukkaruukun alusliinaksi kulmapöydälle, jonka aikanaan rakennan.
Ensimmäisen korin epäonnistumisesta huolimatta, en vielä lannistunut vaan yritin uudelleen. Tällä kertaa virkkaustuotoksen muoto muistuttaa jo hivenen enemmän koria. Ehkäpä tämä saa päätyä keittiön hyllyyn. Täytynee askarrella siihen vaikkapa omenoita tai jotain.
Tässä vielä kuva tuvasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti