Nyhertelyä ja pipertelyä, sitä sun tätä!

Nyt kun työkaverin nukkekoti on valmis ja lähtenyt omaan kotiinsa, olen käyttänyt pipertämisintoni lähinnä kaikenlaiseen pieneen. Koska löysin mukavan kakkuohjeen, olen leiponut. Lisäksi joulun lähestyminen on  sävyttänyt askarteluani.

En ole mikään Fimo-taituri, joka osaisi tehdä Fimosta mitä hienoimpia leivonnaisia. Löysin kuitenkin jonkun nukkistelijan blogista kakku-ohjeen, jossa ei tarvitse fimoa. Pahoittelen, että unohdin kenen blogista ohjeen nappasin enkä voi siten alkuperäistä linkkiä jakaa. Leipomiseen tarvitaan vain pieniä korkkeja (ruokakerma tms), liimaa, värejä ja koristeita. Molempien kakkujen päällysteet ovat värjättyä liimaa, joka kuivuu kiiltäväksi kakun päälle. Kinuskikakun reunaan liimasin strösseleitä ja mansikkakakun reunaan kookoshiutaleita. Mansikat syntyivät aivan pienistä punaisista helmistä. 

Kynttilät ovat hama-helmiä, joiden sisällä on cocktail-tikku. Idea on lainattu täältä.

Lautasten tekeminen näin joulun alla on varsin mieluisaa puuhaa. Nimittäin ne syntyivät Pandan suklaarasian muoviosista, joka luonnollisesti piti ensin tyhjentää, että pääsee tuohon askartelu materiaaliin käsiksi. Nuo yläkuvassa olevat hile-reunat ovat suolaa, jota on ripoteltu liiman päälle.

 

Osan lautasista päällystyn foliolla. Niistä tuli kuitenkin melko ryppyisiä. Osan "tuputtelin" ensin valkoisella maalilla, jonka jälkeen lakkasin ne valkoisella kynsilakalla. Nämä ovat ihan kivat, niissä on vähän kiiltoakin lakan ansiosta. 

Ylhäällä vielä toinenkin kinuskikakku. Leivonnaisten tarjottimet ovat Kädentaito messuilta hankittu. Itse leivokset ovat pieniä puuhelmiä, joiden päällä on akryylimaalia. Nuo kirsikat ovat aivan pienen pieniä muovihelmiä. Tämäkään ei ole oma innovaationi vaan napattu jonkun blogista. Ja luonnollisestikaan en muista kenen. 

Hyvästi jää!

Työkaverini haki nyt siis nukkiksensa uuteen kotiin lastenlastensa leikittäväksi. Ompa jännä nähdä millaisin silmin  lapset sen näkevät ja minkälaista elämää sinne tulee. Työkaveri lupasi ottaa minulle muutamia kuvia siitä, miten neidit talon sisustavat. Saa nähdä meneekö kalustus ollenkaan niin kun itse olen ajatellut. Luulatavasti ei! Tietyllä tavalla on kyllä haikea olo, mutta toisaalta ihana tunne, koska tietää että taloon tulee nuket ja elämää.

Alla vielä kuvia talosta ja huoneista.  

Yläkerran lasten makuutilat. Vähän kuin meillä kotona - lelut ovat lelulaatikon ULKOpuolella!

Aikuisten makuusoppi. Rouvan Chanel-purkki on  lipaston päällä. Ei kai rouva vaan sipaise hajuvettä nukkumaan mennessään?

Alakerran olohuone. Tästä tuli oma suosikkini. 

Ja tässä vielä keittiö. Tämä sai työkaveriltani erityiskiitoksen heidän hakiessa taloa. 

Näihin tunnelmiin päättyy tämä projekti. Seuraava alkaa jo hahmottua mielessäni, vai pitäisi se saunamökin sauna sittenkin laittaa ensin valmiiksi? 

Keittiö kuntoon

Työkaverin nukkiksen keittiö on nyt sitten siinä! Peräseinälle tein vielä avohyllykön, johon ruokia ja astioita saa laittaa etteivät pyöri koko ajan pöydällä.

Hyllykkö on rakennettu Biltema-tikuista vanhan ohjeen mukaan. Hyllykön takaseinä on paksua pahvia. Koska keittiö ei mielestäni henkinyt riittävästi retro-henkeä, halusin laittaa hyllykön takaseinään kukkakuosisen paperin.






Alla muutamia otoksia keittiöstä. Tämä ei heijasta mielestäni aikaa yhtä hyvin kuin olohuone. Tästä syystä tekisi mieli vaihtaa nuo tapetit toisenlaisiksi. Lisäksi tekisi mieli tehdä lisää ruokia, talouspaperirullateline, hella jne jne jne. Mutta - TÄMÄ NUKKEKOTI HAETAAN HUOMENNA OIKEILLE OMISTAJILLE!!!!!

Jääkaappi-pakastin ja tiskiallas keittiöön

Keittiön kaapistot ovat minulle todellinen haaste. Ne jäävät aina viimeiseksi ja niiden tekemiseen on erittäin suuri henkinen kynnys. Mutta ei auta - tehtävä on. Muuten ei talo valmistu!

Työkaverihan antoi joukon vanhoja nukkiskalusteita, joita sain hyödyntää. Joukossa oli myös vanha tiskipöytä, jonka levy oli rikkoontunut ja joka oli väärässä mittakaavassa tähän taloon. Koska sen runko oli kuitenkin tukeva, päätin, että hyödynnän sen jääkaappiin. 

Liimasin tiskipöydän poikittain puulistan päälle. Tuo rikkinäinen puoli tulee menemään seinää vasten. Lista siksi, että sain sillä kaapistoihin vähän korkeutta ja samalla se toimii sokkelina. 

Vanhojen kalusteiden seasta löytyi myös samaa sarjaa ollut hella. Sekin oli jokseenkin toisaikainen, mutta varsin sopiva jääkaapin päälle pakastelokeroksi. 

Tämä jääkaappi-pakastin näyttää alkuvaiheessa sivusta tällaiselta. Ei ehkä ensi näkemältä uskoisi, että syntymässä on jääkaappi-pakastin.

Jääkaapin ja pakastimen väliin liimasin 2 mm pahvin palan, jotta sain rakennelman hyvin kasattua.

Rakennelman jokaiselle laidalla liimasin vielä ohutta kartonkia, jotta rakennelma olisi helpompi maalata.

Työtasoa varten leikkasin 2 mm pahvista taka- ja sivuosan, jotka oli helppo liimata puulistaan.

Tässä on tiskipöydän raakile, johon on piirretty alkaan paikka. Saksilla aukkoa on mahdoton leikata, joten käytin skalpelia reiän tekemiseen.

Oikeaan reunaan tein laatikoita varten välitasot paksusta pahvista. Koko rungon, mukaan lukien pöytätaso, maalasin valkoiseksi.

Allas on perinteisesti voinapin rasia, jonka päällystin foliolla. Ryppyinen on kovasti, hopeanvärinen maali olisi ollut parempi, mutta sellaista ei ollut käyettävissä.

Jääkaapin ovet ovat myös paksua valkoiseksi maalattua pahvia. Päällystin ne kontaktimuovilla, jotta sain niihin haluamaani kiiltoa. Samoin tein pöytätasolle. Jääkaapin ja pakastelokeron vetimet ovat cocktail-tikusta. Jääkaapin ja pakastelokeon ovet eivät aukea.

Tässä tämä ryppyinen lavuaari lähempää. Tein nepparin puolikkaasta pohjalle vielä reiän.















Tiskialtaan alla olevan kaapin ovet syntyivät 2 mm pahvista, jotka maalasin sinisiksi. Laatikoiden rungot ovat pahvia ja etupaneelit ohutta vaneria. Jääkaappipakastin ja tiskiallas päätyivät tuonne peräseinälle. Ja heti on altaalla tiskiä! Ihan kuin meillä kotona.

Pientä puuhastelua pienistä tikuista

Selailin kotona nukkekotikirjaani ja etukannessa näin pienen kudontatyön. Sellaiseen oli heti ryhdyttävä! Olen toki ihastellut Nukkekotiharrastajien FB-ryhmässä taitavia kudonta- ja virkkaustöitä, mutta tämä on itselleni ensimmäinen kerta tällä saralla. Luultavasti ei kuitenkaan viimeinen. Olin hiljan ostanut Tigerista cocktail-tikkuja, jotka valitsin puikoiksi. Sen verran pientä pipertämistä kudonta oli, että syntynyt kaulahuivi jäi puolitiehen. Mutta näin on hyvä! Asukkaita minulla nukkekodeissani ei vielä ole, joten toimikoon tuo kudin siis somisteena. Kun olin kutonut haluamani verran, katkaisin tikut ja liimasin toiseen päähän pienet puuhelmet. Lankakerän laitoin liimalla kiinni, ettei purkaannu. Yksittäinen työ näyttää orvolta, joten askartelin vielä pienistä jäätelötikuista lankakorin. Pohja on pahvia ja rakenne taitaa avautua yläkuvasta. 

Toinen tikkuprojektini on puunkantoteline. Olen aiemmin askarrellut Marian ohjeen mukaan puunkantolineen (yllä) ja se onnistui ihan mainiosti. 

Tyttäreni pyysi, josko voisin tehdä vielä kaksi puunkantotelinettä lisää, mutta mieluusti isompia.  No - tuumasta toimeen. Ajattelin, että isommanhan siitä saa, kun laittaa viisi pientä tikkua alatasoon edellisen version neljän sijaan. Joo - näinhän se menee. MUTTA, yllä olin kiinnittänyt kahvan alaosat alatason keskimmäisten poikkipuiden väliin. Yksinkertaisena ihmisenä hoksasin vasta tehtyäni viiden puun alatason, että viiden keskelle on melko mahdoton kiinnittää kahva samalla tekniikalla kuin edelliseen versioon. Joten jouduin vaivaamaan kankeita aivosolujani hieman enemmän ja keksimään miten toimitaan. Kahvan sivupuut on uudessa versiossa tehty kahvitikusta (koska se on ohuempi kuin pieni jäätelötikku) ja liimattu yksinkertaisesta keskimmäisen alatason puun ulkoreunaan. 

Itse kahva on Tigerin cocktail-tikun pätkä. Minulla ei ole pientä poraa tai muutakaan työkalua, jolla kahvitikkuun saisi reiän halkaisematta sitä. Siispä päädyin liimaamaan pienet puuhelmet cocktail-tikun päihin. Näin kahvan liimaaminen sivuosiin helpottui huomattavasti. 

 Mitä opin? Huolellinen suunnittelu kannattaa, mutta huonosti suunnittelemalla voi keksiä myös uusia ratkaisutapoja. 

60-luvun nukkekodin olohuone on valmis!

Olohuone on vihdoin saanut kaikki kalusteet ja somisteet!

Senkin päälle syntyi rullaverho.

Sohvapöytä syntyi lasinpalasta, jonka reunustin sopivan mittaisilla kahvitikuilla. Alataso on paksua pahvia ja jalat ovat myös kahvitikun pätkät. Lopputulos muistuttaa itse asiassa kovasti meillä lapsuudenkodissa ollutta sohvapöytää. Auringonkukat ovat nappeja, joihin tein varren maalarinteipillä päällystetystä rautalangasta. Kukkaruukku on Tigerista hankituttu iso neliskanttinen helmi. 

Tässä kuva olohuoneen toiselta seinustalta. Asukkaat ovat sytyttäneet takkaan tulen.

Tästähän saa lisää puita takkaan tarvittaessa.

60-luvun televisio olohuoneen kirjahyllyyn

Eikös televisiot tullut suomalaisiin koteihin juurikin 60-luvulla? Tähän nukkikseenkin halusin tv:n ja aiemmin askartelemassani kirjahyllyssä oli sitä varten jätetty paikkakin. Eilen oli juuri sopiva hetki telkun askarteluun.

TV-ruutua varten löysin nuorimman tyttären romulaatikosta hylätyn peltirasian.

Leikkasin sopivan kokoisen mustavalkoisen kuvan lehdestä, jonka kiinnitin peltirasiaan kontaktimuovilla.

Kartongista leikkasin sopivan palan ja siihen leikkasin ruudun kokoisen aukon. Koska kartonki oli melko ohutta, liimasin taakse paksusta pahvista tuet.

Maalasin kehikon ja liimasin sen kiinni ruutuun. Sivuun laitoin muutaman puuhelmen napiksi ja kautin syntyi tulitikkuaskin raapaisupinnasta.

Television runko osa syntyi puolestaan paksusta (2 mm) pahvista.

Olen melko tyytyväinen tähän rakennelmaan, vaikka se onkin kenties hivenen iso.

Kurkistus olohuoneeseen! Nahkainen rahikin olohuoneeseen on tullut. Käsiini oli jostakin kulkeutunut kellorasia ja tämän nykyisen rahin ympärillä oli siis se kello. Rahi oli alunpitäen puhtaan valkoinen, mutta väri ei ollut ihan napakymppi tuonne olkkariin. Nukkekotiharrastajien facebook-ryhmän vikkien avulla värjäsin sen vahvalla kahvilla luonnonvalkoiseksi. Kiitos kaikille arvokkaista ehdotuksista ja vinkeistä!

Sohva ja pitsiverhot 60-luvun nukkiksen olohuoneeseen

Olohuoneen sisustaminen edistyy hiljalleen. Viikonlopun aikana olohuoneeseen syntyi verhot ja sohva. Työkaverini, jonka nukkekoti tämä siis on toivoi kainosti, että pitsiverhot pitäisi nukkekodissa olla. Joten sellaiset siis tekemän. Olohuoneen takaikkuna on melko leveä, joten pohdin, että pelkkä kappa ei taida toimia. Kotoa löytyi onneksi pitsikangasta, josta syntyi sivuverhot kapan seuraksi. Verhot on pujotettu varrastikkuun, joka puolestaan on ripustettu nappikorvakoruista tehtyjen verhotangonpidekkeiden varaan. 

 Sohva, joka tilaan syntyi, on aivan tyystin erilainen kuin mitä sinne alunpitäen kaavailin. No, näitähän sattuu...

Käsinojat sohvaan syntyivät kolmesta yhtämittaisesta Biltema-tikun pätkästä, jotka liimattiin sivuistaan yhteen. Yläreunaan liimasin pienen jäätelötikun käsitueksi.  Liiman kuivuttua lakkasin nämä KIVAlla.

Sohvan runko on paksua pahvia. Istuiosan pehmike on 1 cm paksuista vaahtomuovia, joka on verhoiltu. Selkänojassa on myös erillinen pehmuste. Se syntyi pahvista, jonka ympärille liimasin huopakankaan, jonka sitten verhoilin.

Lopuksi yhdistin käsinojat runkoon.

Tässä vielä muutamia otoksia olohuoneen nykyisestä asusta.  Tämä alkaa olla jo voiton puolella!